Taas on vierähtänyt runsaasti aikaa kun olen blogiani kirjoitellut. Johtuneekohan se siitä, että olen “oppinut” lukemaan. Niin kuin aiemmin blogissani kirjoitin, olen innostunut lukemaan saamiani ja ostamiani poliitikkojen teoksia. Kun sain Arhimmäen Punavihreä sukupolvi luettua loppuun luin vielä kaksi kirjaa sen jälkeen.

Ensin luin toveri Juha Pikkaraisen “Kapinakenraali päiväkirja”,  joka kertoo Kemijärven sellutehtaan alasajosta ja massaliikkeestä. Sen perään lukaisin Taina Inkeri Lehdon elämäntarinan ”Kokonainen ihminen”, josta Piia Rantala Pippurissa myös kirjoitti. Molemmat kirjailijat ovat hyviä ystäviäni ja kuuluvat myös Tradeka-yhtymän hallintoneuvostoon, jossa nämä kirja meille hallintoneuvoston jäsenille jaettiin vieläpä samassa kokouksessa. Näistä hyvistä kirjoista löytyi myös molempien elämään vaikuttanut “sarjakuvasankari” Jouko Karvinen, niin kuin Juha häntä kirjassan nimittää. Karvinen on ollut alasajamassa Kemijärven sellutehtaan lisäksi myös Taina työpaikkaa taajuusmuuttajia valmistvaa ABB Drivesia.

On tässä tullut muutakin tehtyä kuin vain luettua, mutta kieltämätt kirjat ovat jotenkin vieneet mukanaan ja ihan hyvä niin. Politiikan puolella olin tulevan ympäristölautakunna puheenjohtajan vasemmistoliiton Katariina “Kata” Pohjolaisen kanssa tutustumassa kaupungintalolla hänelle läheisiksi tuleviin virkamiehiin ja virastoihin. Kata sai omien aistieni mukaan siellä lämpivän vastaan oton ja paljon asia tietoa ja vastauksia kysymyksiinsä tuleevaa haasteellista tehtävää varten. Itse olin mukana syntipukkina kun olin Katan tähän tehtävään saanut suostuteltua ja ehkä myös siksi kun olin siellä kaikille jo ennestään tuttu.

Työpaikka hakemuksien tekeminen ja niiden paoereiden eteenpäin laittaminen ansioluetteloineen on myös viime päivinä minua työllistänyt. Samalla reissulla kun olin Katan kanssa kaupungintalolla muutenkin vein yhden hakemukseni Perusturvajohtajan postilaatikkoon. Eilen illalla tein kaksi hakemusta lisää ja tänään iltapäivällä kävelen ne viemään perille säästaakseni postimaksut ja samalla tulee vähän ulkoiltua, joka on jäänyt vähiin viime päivinä.