Tänään tehtaan henkilöstö viettää normaali työpäivän sijasta virkistäytymispäivää Eerikkilän urheiluopistolla. Meiltä henkilöstön edustajilta oli aiemmin keväällä kysytty miltä tällaisen päivän järjestäminen tunuisi, johon vastasin, että tämä on hieno juttu. Aamulla minulla oli paikat jo valmiiksi kovin kipeät johtuen varmaan edellisillan keittiön katon maalaamisesta.

Tämä poiikeuksellinen työpäivä osoittautuikin minun mielestäni varsinaiseksi menestykseksi. Jo se, että meidät jaettiin arpomalla kahdeksaan ryhmään oli hyvä, koska eri osastojen henkilöstö jakautui tosiaan sekaisin. Leikkimieliset olympialaiset oli tosi hauskat ja ainakin minulle vieraat erilaiset kilpailut saivat kuitenkin vähän sykkeen nousemaan ja jopa hien pintaan. Parasta kuitenkin oli yhteen kuuluvuus ja eri joukkueiden hyvä yhteishenki. Jo se, että useimmissa lajeissa sai pitää joukkue tovereita kädestä kiinni oli normaali arjesta poikkeavaa ja korosti yhteenkuuluvuutta.

Vapaaehtoisiksi lajeiksi olin valinnut melonnan ja asahin. Melomassa olin ensimmäistä kertaa ja parinani oli Nikunojan Kari. Todella hieno laji, jossa matka taittui nopeasti sekä kevyesti ja maisemat Ruostejärvellä olivat hienot. Asahi oli myös uusi tuttavuus ja tehokkaalta tuntuva laji. Asahia oli vetämässä minulle ennestään tuttu Torkkelin Miia, Miian liikuntapalvelusta.